Kill me, just kill me

"Hei sun pitäs syödä enempi!", "Loser, mikä sul on? Et syö enää mitää...", "Ootko kunnossa, oot kauheen kalpee ja hiljanen." - Noita lauseita mie oon kuullu tän viikon aikana, kaikki ne on tullu yheltä ja samalta ihmiseltä. En tiiä miks se välittää minust tai miks sitä kiinnostaa mun asiat, ehkä se on itekki sekasin?
Keskiviikkona muitten saadessa 10 köksästä, sain mie ja mun "tiimi" 9, jonka takia mulle tulikin yks sanoo et tosissaan "Loser sun pitäs mennä ja tappaa ittes". Anteeks etten oo täydellinen, mutta mä kyl viel jonain päivänä oon nätti ja laiha. 

Hell is empty and all the devils are here

Minuu itkettää, vituttaa ja itkettää taas. Asd, tuntuu et koko maailma kaatu niskaa vaikka tosiasiassa nyt kaikki on ihan okei. Mut, jos kaikki on "okei" nii miks must tuntuu, että voisin vaa lähtee, mennä jonnekkin parempaan paikkaan, jonnekkin missä voisin taas olla ilonen? Oon miettiny pään halki kaikkee, menneisyyttä, tulevaisuutta ja tätä hetkeä... Tulin siihen tulokseen et oon sairas, en sillä tavalla sairas kuin jotkut joilla on esim. MS, mä oon sairas mieleltäni ja mä en ehkä tuu enää ikinä  tuntemaan iloa sekä mä en myöskää tuu ikinä kasvamaan aikuiseks...
Mä oon myös miettiny huomista, maanantai tulee ja pitäs taas palata kouluun, mua pelottaa. Mä en tiiä mitä mä pelkään, ehkä mä pelkään niitä tuomitsevia katseita tai niitä ihmisiä jotka supisee mun takana. Mä pelkään myös huomista liikuntatuntia, koska mä muistan vieläki viimeviikon liikuntatunnin jolloin mä olin lähellä pyörtymispistettä. Pitäs opetella syömään mut mä en haluu kattoo itteeni peilistä kiroten sitä, kuinka mä taas oon lihonut. Mun pitää laihtua, keinolla millä hyvänsä.

Yep, I'm fine.

Mua vituttaa, itkettää ja oksettaa. Eniten ehkä oksettaa, miksen mä osaa kontrolloida mun syömistä?
Tänään tuli köksän tunnilla tehtyä wrappeja ja tietty se saatanan terveystiedon opettaja on meiän köksän ope, joka jauhaa syömisestä koko ajan - siitä kuinka tärkeetä se on. Ja tietty sen köksän tunneil pitää vetää älyttömäst ruokaa, ite sanoin ettei oo nälkä: Söin jo kotona aamupalan, vale. Mä en syö ikinä aamupalaa. Joten mun tuurilla sain syödä vaa yhen wrapin ku muut söi ne loput, koulussa en syönnyt mitää muuta ja kotiin tullessa äiti päätti pistää kananugetteja ja kasviswokkii. Itkettää. Mä koitin olla syömättä mut nyt tuntuu et mä oon syönny jo liikaakin.

Myös meiän pitää tehä köksäs aine, kasviksista ja marjoista. Yks dude tuli kysyy mult et tekisinkö sen kans, olisin halunnut tehä sen yksin mut en jaksa olla ilkee ja sanoo että vittu en halua. Muutenkin olin vähän, että miks vitussa tuut juttelee mulle, ku kuitenki oot levittäny kaupungil vaik mitä paskaa minust ja miun asioist. No en viittiny alkaa menkkaragemaan siinä luokan ees vaa kilttinä tyttönä sanoin "Joo tehää vaan." Nyt joudun sit tehä sen aineen ton kusipään kans, vittu en jaksa.