Hauskaa ajatella, kuinka parin kuukauden aikana rakennettu pilvilinna romahti alas vain parissa viikossa. Outoa ajatella, kuinka vanhat tavat eivät olleet kadonneet mihkään, ne löytyivät tuolta mielen syvimmistä onkaloista. Viiltely, oksentaminen, pakonomainen liikkuminen ja kalorien laskeminen. Ne pahat tavat eivät olleetkaan kadonneet mihinkään, vaikka niin luulin. Eikä niitä enää voi edes pahoiksi tavoiksi kutsua, ne ovat enemmänkin hyviä tapoja, jotka unohdin ja onneksi löysin ne takaisin. Ehkä elämällä onkin tarkoitus... Ja se tarkoitus on näyttää muille, että mä tein sen, vihdoinkin olen laiha.
Mua vähän surettaa tää ajanjakso jona en miettinyt yhtään lihomista, kävin pari päivää sitten vaa'alla ja pakko sanoa, että paino oli nousut pari kiloa liikaa mulle. Tästä se sitten lähtee uudelleen putoaminen tonne 44 kiloon, mä pystyn kyllä siihen uudelleen.
Tän päivän syömiset on menny hyvin. Oon nimittäin syöny vaan yhen hapankorpun ja pari viinirypälettä. Mutta mä lähen nyt 10km lenkille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti