sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Can you help me miss J? Cut my skin, make me perfect, paint me red


Little miss J
Can I come in and play?
Cut my skin
Make me perfect
Paint me red
Another dark day
Can you help me miss J?
Cut my skin
Make me perfect
Paint me red

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Keep cutting, don't you dare stop, you deserve this pain, you deserve it all

Hauskaa ajatella, kuinka parin kuukauden aikana rakennettu pilvilinna romahti alas vain parissa viikossa. Outoa ajatella, kuinka vanhat tavat eivät olleet kadonneet mihkään, ne löytyivät tuolta mielen syvimmistä onkaloista. Viiltely, oksentaminen, pakonomainen liikkuminen ja kalorien laskeminen. Ne pahat tavat eivät olleetkaan kadonneet mihinkään, vaikka niin luulin. Eikä niitä enää voi edes pahoiksi tavoiksi kutsua, ne ovat enemmänkin hyviä tapoja, jotka unohdin ja onneksi löysin ne takaisin. Ehkä elämällä onkin tarkoitus... Ja se tarkoitus on näyttää muille, että mä tein sen, vihdoinkin olen laiha.  
Mua vähän surettaa tää ajanjakso jona en miettinyt yhtään lihomista, kävin pari päivää sitten vaa'alla ja pakko sanoa, että paino oli nousut pari kiloa liikaa mulle. Tästä se sitten lähtee uudelleen putoaminen tonne 44 kiloon, mä pystyn kyllä siihen uudelleen. 
Tän päivän syömiset on menny hyvin. Oon nimittäin syöny vaan yhen hapankorpun ja pari viinirypälettä. Mutta mä lähen nyt 10km lenkille :)



sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

I want to be a unicorn because unicorns don't exist. Get it?



Oh god, mistäpä aloittaisin?
Olin juhannuksen pois kaupungista, sukulaisilla. Juhannusta edeltävänä viikkona mulla oli ollut kauhee ahdistus, en ollu nukkunu pitkään aikaan ja viiltelyn halu oli tullut takasin. Tota paskaa jatkui koko juhannuksen yli. Lähin sukulaisilta takas himaa juhannuspäivänä, mun unettomuus oli siis jatkunut ihan koko ajan. 
No himaan tultii illalla, mä menin nukkuu, jos sitä siksi voi sanoo... Meinaan mä valvoin sen koko yön, miettien kaikkea vähemmän kivaa. Jossain neljän aikaa yöllä tuli ihan kauhee viiltelyn halu ja siihen yöhön päättyi mun ns. kuivilla olo viiltelystä. Ton kyseisen yön jälkee mulla on ollut monesti öisin reidet verillä. 
Tän blogin eloon herättäminen kuulostaa suht kivalta idealta, tarviin jonkun johon voin vuodattaa kaiken paskan. Ennen kyl kerroin yhelle frendille kaikesta tälläsestä mutta se feidas mut. 

Mua sinänsä ei ees vituta tää viiltelyn uudelleen alottaminen, enemmänki tuntuu helpottavalta. Asiat tuntuu aina vähän paremmalta, kun ne saa vuodattaa veren mukana ulos. Reidetkään ei enää näytä niin alastomilta, kun niitä on alettu uudelleen kovertamaan. Haittapuolena tosin on kiinnijäämisen pelko, jäin jo kerran kiinni ja, jos jään toisen kerran nii... Mutta onneks tää suomen kesä on kauheen kylmä ja sateinen, aineki täällä päin. Joten voin kulkee pitkissä housuissa ilman, että kukaan ihmettelee :3