I’m tired and I’m lost I don’t wanna be found

Don’t wake me up if I’m sleeping this life away
Tell me that I’ll never be good enough
Sometimes it hurts to think it could really be that way
It won’t be that way

We're all told that when we die, We leave to a better place

Miulla on älyttömästi kerrottavaa, tosin en tiiä onko kaikkee järkevä tänne vuodattaa... Mut koskapa mie mitää järkevästi aattelisin?

Pari päivää sit sain kuulla asian joka muutti tavalla tai toisella miun tulevaisuuden suunnitelmat. Olin joten kuten päässy eroon itsemurha ajatuksist mut nyt ne ajatukset on palannu kovempina takasin. Ihminen jonka mie menetin jo pienenä, joka lähti karkuun vastuuta, päättääkin tulla takas miun elämää, luullen et mie olisin ilonen. Ainut asia mitä tunnen sit kusipäätä kohtaan on viha, se jätti miut yksin ku olisin sitä tarvinnut, se pilas miun lapsuuden. Miult on monesti kysytty, et miks mie vihaan isääni niin kovasti..? Tosiasiassa en oo ikinä kertonu sitä syytä, koska vihaan ja häpeen isäni tekoja älyttömästi.

Minuu pelottaa ihan sairaasti. Ens viikolla olis syysloma ja sit sen jälkee pitäs raahautua kouluun. Kaikki olis muuten ihan jees, jos ei oteta huomioon sitä, että meil alkaa uinti. Minuu pelottaa viiltelyst kiinni jääminen. Ehkä pääsen jotenki luistaa ne uinnit.

Tänään oon syönnyt ihan liikaa. Taian koht lähtee helvetin pitkälle lenkille.

I've been feeling like everything is for nothing. In fact I've never felt so God Damn small.

Yks niin tärkee ystävä päätti alkaa puhuu paskaa miust ja katkasta välit. Mie oon ollu koko viikon ihan maassa. Syömiset on välillä karannu käsistä, onneks oon saannu itteni ruotuu ja käyn joka päivä lenkillä. Jalat näyttää siltä, että karhu olis ne raadellu, mut en mie voi sille mitää, en pysty luopuu viiltelystä. 

Mie istun välkillä yksin välillä joku tulee kysyy, et onks miulla kaikki hyvin, mie hymyilen ja sanon, et joo kaikki on kunnos, vaikka ne ei oo. Tuntuu, et kaikki kaatu niskaa. Just nyt toivon, et miul olis joku jolle jutelle, joku joka ymmärtäis.